Miehittämätön ilmailu – Uusi tulokas ilmatilassa

18.10.2016

Miehittämätön ilmailu – Uusi tulokas ilmatilassa

Miehittämätön ilmailu on ollut jo useita vuosia jatkuvan kasvun nousujohteisella polulla. Loppua ei ole näköpiirissä. Globaalit miehittämättömän ilmailun markkinat ovat siviilipuolella saavuttaneet jo kunnioitettavan, arviolta 25 miljardin dollarin suuruusluokan ja kasvun ennustetaan jatkuva 15 - 20 prosentin vuosivauhdilla. Tämän lisäksi on myös alan mittava teollisuus sotilaspuolella.

Tiedottaminen tärkeää ilmailun uusille toimijoille

Kaluston ja operaatiomäärien lisääntyessä myös mahdolliset riskit lentoturvallisuudelle lisääntyvät. Ympäri maailmaa kaikilla viranomaisilla ja miehitetyn ilmailun edustajilla on yhteinen huoli. Miten varmistetaan lentoturvallisuus tilanteessa, jossa verrattain pienellä rahalla pääsee käsiksi varsin suorituskykyisiin lentolaitteisiin. Usein tilanne onkin niin, että miehittämättömän ilmailun alalla aloittaa toimijoita, joilla ei ole minkäänlaista taustaa niin kutsutusta perinteisestä miehitetystä ilmailusta.

Tätä taustaa vasten korostuu tiedottamisen merkitys. Lupakirjan omaavat ilmailijat ovat tietoisia ilmailun sääntelystä, mutta kaikki eivät ole lupakirjoista varauksettoman innostuneita. Erityisesti Suomen olosuhteissa lupakirjavaatimusta pidetään hieman ylimitoitettuna, mutta samalla syntyy tarve löytää vaihtoehtoisia keinoja saada uudet toimijat ymmärtämään ilmatilarakennetta ja ilmailun sääntelyä tarvittavissa määrin. Trafi pyrkii vastaamaan tähän kysyntään omassa roolissaan tiedottamalla aktiivisesti ja tarjoamaan lennättäjille oikeaa tietoa helpossa muodossa.

Haaste lentoturvallisuudelle

Uudet asiat aiheuttavat toki aina toisissa vastareaktioita ja varmasti tarpeetontakin ennakkoluuloa. Toisaalta huoli ei ole täysin aiheeton. Yhdysvalloissa miehitetyn ja miehittämättömän ilmailun välisten kohtaamisten määrät kasvoivat vuoden 2015 aikana melko rajusti. Niitä rekisteröitiin noin 100 tapauksen kuukausivauhdilla. Siellä onkin tehty merkittävä määrä valistustyötä toimijoiden keskuudessa, sekä otettu käyttöön myös miehittämättömien ilma-alusten ja lennokkien pakollinen rekisteröinti, jonka myötä viranomaisella on myös yhteydenpitokanava toimijoihin.

Myös muualla maailmassa on havahduttu ”läheltä piti” -tilanteiden lisääntymiseen. Koneiden pakollista rekisteröintiä ollaan ottamassa käyttöön tai on jo otettu käyttöön useissa valtioissa. Samaan aikaan yritykset kehittävät kilpaa erilaisia miehittämättömien ilma-alusten torjuntaan ja etätunnistamiseen tähtääviä menetelmiä. Myös erilaiset miehittämättömään ilma-alukseen asennettavat tekniset rajoittimet korkeuden ja erilaisten suojattavien alueiden, kuten esimerkiksi lentokenttien suhteen sisältyvät lukuisten yritysten kehitysideoihin.

Euroopan lentoturvallisuusvirasto EASA ei myöskään ole voinut jäädä tässä kehityksessä sivustakatsojan rooliin. EASA on käynnistänyt niin kutsuttuja ”task force” -ryhmiä. Toinen perustetuista ryhmistä selvittää keinoja laitteiden maantieteellisen lennätysalueen rajoittamiseen eli niin sanottuun geo-fencing-toimintoon. Toinen ryhmä puolestaan on perustettu analysoimaan mahdollisia riskejä ja todennäköisyyksiä, jotka liittyvät miehitetyn ja miehittämättömän ilma-aluksen törmäykseen. Jälkimmäisen osalta tieteellisiä tutkimustuloksia on käytettävissä maailmanlaajuisesti hyvin vähän, kun verrataan esimerkiksi siihen, kuinka paljon tutkimustuloksia on saatavilla lintutörmäysten vaikutuksista. Yleinen oletus tuntuukin tällä hetkellä olevan, että drone-törmäysten tutkimus tulee vielä kasvamaan samantyyppiseksi alaksi kuin lintutörmäysten tutkiminen.

Miehittämätön ilmailu haaste myös muulle turvallisuudelle

Miehittämätön ilmailu ei ole haaste ainoastaan lentoturvallisuuden näkökulmasta. Se on haaste myös muun turvallisuuden kannalta.

Miehittämätön ilma-alus on upea työkalu lukemattomiin tehtäviin. Samalla se tarjoaa myös paljon mahdollisuuksia väärinkäyttöön. Esillä on ollut mm. henkilöiden turvallisuus, tietoturva, erilaisten kriittisten kohteiden turvallisuus, kotirauha, yksityisyydensuoja ja listaa voisi jatkaa pitkäänkin. Tahattomien tapausten osalta auttaa toki sääntely ja siitä aktiivisesti viestiminen. Myös teknisillä ratkaisuilla voidaan asiaa edistää.

Sen sijaan laittomiin tekoihin tai muuten välinpitämättömyyteen nämäkään toimet eivät auta. Drone-torjunta onkin kehittymässä suorastaan omaksi teollisuudenalakseen. Tarjottuina ratkaisuina on nähty kaikkea mahdollista lasertykistä verkkoja ampuviin droneihin ja ohjaussignaalin häirinnästä aina koulutettuihin kotkiin saakka.

Kansainvälistä säätelyä rakennetaan

Eräs keskeinen haaste miehittämättömän ilmailun alalla on kansainvälisen sääntelykehyksen puute.

Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ICAO pyrkii luomaan sääntelyä, erityisesti liittyen kansainväliseen RPAS-lentoliikenteeseen . Työtä tehdään ICAOn RPAS-paneelin kautta. Työ etenee tosin verrattain hitaasti, mikä on jokseenkin ymmärrettävää 191 jäsenmaata käsittävässä organisaatiossa. Mielipiteiden kirjo on laaja.

Euroopan tasolla tätä työtä tekee puolestaan EASA. Niin sanottua perusasetusta ollaan muuttamassa siten, että myös alle 150 kg ilma-alukset tulevat EASAn toimivaltaan. Lopputuloksena syntyy eurooppalaista sääntelyä, jota tullaan soveltamaan myös Suomessa.

Suomi pyrkii vaikuttamaan niin, että eurooppalainen regulaatio huomioi Suomen erityispiirteet. Ilmatilankäyttömme on tehokasta ja asukastiheys alhainen. Tämä tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet tehdä miehittämättömien ilma-alusten kehitystyötä ja operointia Suomessa selkeästi kevyemmällä sääntelyllä kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa.

Kahden edellä mainitun organisaation työtä tukee omassa roolissaan JARUS-ryhmä. Ryhmä on globaali miehittämättömän ilmailun parissa työskentelevien viranomaisten hieman epämuodollisempi asiantuntijafoorumi, joka pyrkii kehittämään suosituksia ICAOlle ja kansallisille viranomaisille, jotta saavutettaisiin laajempi sääntelyn harmonisointi maailmanlaajuisesti. Tämä on tärkeää myös alan teollisuuden kannalta ja teollisuus onkin tukemassa JARUS-työtä omalla SCB (Stakeholder Consultation Body) -ryhmällään.   

Suomalainen liberaali sääntely on toiminut

Suomalainen sääntely alalla on varsin liberaalia muuhun maailmaan verrattuna. Se on voimakkaasti riski- ja suorituskykyperusteista ja korostaa erityisesti operaattorien omaa riskienhallintaa ja operaattorin vastuuta. Lähestymistapa on osoittautunut toimivaksi suomalaisessa toimintaympäristössä. Toiminnasta aiheutuneiden vaaratilanteiden määrä on pysynyt suorastaan uskomattoman alhaisena, kun otetaan huomioon alan räjähdysmäinen kasvu. Tästä kiitos kuuluu luonnollisesti vastuullisille suomalaisille alan toimijoille. Riskiperusteisen sääntelyn olemus on sisäistetty. Toimintaan annetaan vapauksia, mutta vastaavasti vastuuta omasta toiminnasta on otettava samassa suhteessa.

Tulevaisuus näyttää, millaiseksi alan kansainvälinen sääntely muodostuu, mutta Suomen intressissä on säilyttää nykyinen liberaali linja ja pitää alalle tulokynnys matalana. Miehittämättömässä ilmailussa on huikea potentiaali niin suomalaisille operaattoreille kuin teknologiateollisuudellekin. Tästä on pyrittävä ottamaan irti kaikki saatavilla oleva hyöty. 

Edellinen juttu Seuraava juttu Palaa etusivulle Takaisin ylös