Liikenteen aiheuttamalle melulle altistuvien kansalaisten määrä

20.07.2016

Liikenteen aiheuttamalle melulle altistuvien kansalaisten määrä

Melu on häiritseväksi tai epämiellyttäväksi koettua ei-toivottua ääntä joka heikentää etenkin kaupunkien ääniympäristön laatua. Jatkuvalle ympäristömelulle altistuminen voi aiheuttaa haitallisia vaikutuksia fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Melun aiheuttamia fysiologisten elintoimintojen häiriöitä ovat muun muassa vaikutukset lepoon, nukahtamiseen ja unen häiriintyminen. Melulle altistuminen voi heikentää keskittymistä, suorituskykyä ja muistin toimintaan. Melu voi vaikuttaa etenkin lasten kognitiivisiin toimintoihin kuten [lukemisen] oppimiseen ja muistiin ja se vaikeuttaa akustista viestintää. Melulle altistumisella on yhteys sydän- ja verenkiertoelimistön häiriöihin ja muutoksiin verenpaineessa ja somaattisin sairauksiin. Melulle altistuminen aiheuttaa lisäksi stressiä jolla voi olla negatiivisia kerrannaisvaikutuksia terveyteen. Liikenne on suurin yksittäinen ympäristömelun lähde ja tuottaa melusta noin 99 prosenttia. 55 desibelin vuorokautinen keskiäänitaso on määritelty riskirajaksi, jonka ylittävällä melualueella asuvilla on kasvanut riski saada melualtistuksesta johtuvia terveyshaittoja.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2002/49/EY) ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta tuli voimaan kesällä 2002. Direktiivin tavoitteena on vähentää ympäristömelulle altistumisen haitallisia vaikutuksia ihmisen terveyteen. Lisäksi EU-maita kehotetaan suojelemaan kartoittamaan ja suojaamaan etenkin taajamissa sijaitsevia hiljaisia alueita melun lisääntymiseltä. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä (2006) ilmaistujen tavoitteiden mukaan ympäristön melutasot ja melulle altistuvien määrä on saatava merkittävästi alenemaan. Tavoitteena on saada päiväajan keskiäänitason yli 55 desibelin melulle altistuvien määrä vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosenttia pienemmäksi kuin vuonna 2003. Tavoitteena on vähentää maantieliikenteen melulle altistumista vuoteen 2020 mennessä noin 50 000 asukkaan osalta (noin 20 % vuoden 2003 tasosta), ja rautatieliikenteen melulle altistumista noin 10 000 asukkaan osalta. Lentoliikenteen ja alusliikenteen melulle altistumista vähennetään yhteistyössä osana lentoasemien ja satamien ympäristölupakäytäntöjä ja kaavoitushankkeita.

Tila

Suomessa liikenteen melualueilla arvioidaan asuvan noin 920 000-1 020 000 ihmistä. Liikennemuodoista tieliikenne aiheuttaa eniten melua. Melulle altistuneiden määrän kasvamiseen ovat vaikuttaneet väestön kasvu, kaupungistuminen, asumisen tiivistyminen, teollistuminen, teknistyminen ja erityisesti liikenteen lisääntyminen. Melulle altistuneiden määrän arvellaan olevan kasvussa. Tarkkaa vuosittaista tietoa melulle altistuvien kansalaisten määristä ei ole toistaiseksi saatavilla.

Tieliikenteen melu syntyy muun muassa renkaiden ja tien (vierintämelu), ilmanvastuksen, vaihteiston ja moottorin aiheuttamista äänistä. Tieliikenteen aiheuttama melu on suurimmillaan päiväaikaan, kun liikennettä on eniten. Rengasmelu on hallitseva tekijä suurilla nopeuksilla ajettaessa ja moottorin aiheuttama melu taas pienillä nopeuksilla. Suuret ajoneuvot ja suuritehoiset moottorit aiheuttavat enemmän melua kuin pienet. Myös voimakkaat kiihdytykset ja jarrutukset ja muuten epätasainen ajo lisää melua ja liikenteen sujuvuus on yksi keino melun vähentämiseksi. Muita meluntorjuntakeinoja ovat muun muassa meluseinät ja -vallit, niin kutsuttu hiljainen päällyste, kitkarenkaiden suosiminen nastarenkaiden sijaan, nopeusrajoitusten laskeminen sekä kaavoittaminen, jolloin meluisten väylien tai esimerkiksi lentokenttien läheisyyteen sijoitetaan esimerkiksi teollisuus- ja toimistorakennuksia.

Raideliikenteen aiheuttamat melu- ja tärinähaitat ovat suurimmat yöaikaan. Tämä johtuu Suomen rautateiden rajallisesta ratakapasiteetista, jonka vuoksi tavaraliikenne liikkuu pääosin öisin.

Tavarajunat ovat keskimäärin 10–15 dB äänekkäämpiä kuin henkilöjunat. Radan tai kaluston huono kunto lisää merkittävästi raideliikenteen aiheuttamaa melua ja tärinää.

Lentokoneiden tuottamaan meluun vaikuttavat konetyyppien tekniset ominaisuudet, lentoreitit ja kiitoteiden käyttötavat sekä laskeutumismenetelmät. Lentokoneiden melu on pääasiassa joko moottorimelua tai aerodynaamista melua. Uudemmat konemallit ovat vanhoja hiljaisempia ja erityisesti lyhyillä reiteillä käytetään runsaasti potkurikoneita, jotka ovat yleensä suihkukoneita hiljaisempia. Vesiliikenteen aiheuttamaan meluun vaikuttaa alusten määrä ja alusten teknologiset ominaisuudet. Satamatoiminnassa melua aiheuttaa laivojen käyntiäänen lisäksi lastinkäsittely sekä muu satamatoimintaan liittyvä liikenne, kuten trukit ja sataman maantie- ja raideliikenne. Satama-alueen liikenne ja koneet aiheuttavat myös tärinää. Laivat aiheuttavat vedenalaista melua josta voi olla haittaa eliölajeille ja ekosysteemeille. Lavojen melua voidaan vähentää muun muassa lisäämällä maasähkönkäyttöä satamissa ja lyhentämällä satamassa oloaikaa tai sijoittamalla laiva satamassa oloajaksi hieman loitompana asutuksesta sijaitseville laivapaikoille.

Epäsuoria meluntorjuntakeinoja ovat liikenteen vähentäminen esimerkiksi etätyön ja sähköisen asioinnin lisäämisen kautta ja lisäämällä kevyttä liikennettä ja joukkoliikenteen käyttöä. Parhaaseen lopputulokseen päästään yhdistelemällä monipuolisesti eri meluntorjuntakeinoja ja ääniympäristön akustista suunnittelua. Suomessa useat maakunnat, kaupungit ja kunnat ovat kartoittaneet hiljaisia alueita. 

Edellinen juttu Seuraava juttu Palaa etusivulle Takaisin ylös