Henkilövahingot rautatieonnettomuuksissa

24.08.2016

Henkilövahingot rautatieonnettomuuksissa

Rautatieonnettomuuksissa kuoli seitsemän henkilöä vuonna 2015. Kuolleiden määrä oli hieman edellisvuosia korkeampi, mutta kuitenkin kymmenen vuoden keskiarvon alapuolella.

Kuolemantapauksista kuusi tapahtui tasoristeysonnettomuuden seurauksena. Yksi rautatiealueella luvattomasti liikkunut henkilö menehtyi jäädessään junan alle. Tahallisia allejääntejä ei ole laskettu lukuihin mukaan. Rautateillä tapahtuneiden allejääntien luokittelu tahallisiin ja tahattomiin on haastavaa ja luokitteluun liittyvät epävarmuustekijät saattavat selittää osan kuolleiden määrän vuositason vaihtelusta.

Vuosina 2007–2015 lähes kaikki rautatieonnettomuuksissa kuolleet ovat olleet tasoristeysten käyttäjiä tai luvatta rautatiealueella liikkuneita henkilöitä. Rautateiden työntekijä on kuollut rautatieonnettomuudessa viimeksi vuonna 2011.

Rautatieonnettomuuksissa loukkaantui vakavasti seitsemän henkilöä vuonna 2015. Vuosina 2007–2014 rautatieonnettomuuksissa vakavasti loukkaantuneita on ollut myös keskimäärin seitsemän vuosittain. Vuoden 2015 vakavista loukkaantumisista kuusi tapahtui tasoristeysonnettomuuksissa. Poikkeuksellista oli se, että tasoristeysonnettomuudessa loukkaantui vakavasti myös yksi veturinkuljettaja traktoridumpperin ajettua junan eteen Kokemäellä 6.2.2015. Lisäksi yksi luvatta rautatiealueella liikkunut henkilö loukkaantui vakavasti allejääntionnettomuudessa.

Edellisinä vuosina suurin osa rautatieonnettomuuksien seurauksena vakavasti loukkaantuneista on ollut tasoristeysten käyttäjiä ja luvatta rautatiealueella liikkujia. Matkustajia ja rautateiden henkilökuntaa on viime vuosina loukkaantunut vakavasti rautatieonnettomuuksissa keskimäärin vähemmän kuin yksi vuosittain. Vakavasti loukkaantuneiden määrän kehityksessä ei ole havaittavissa selkeää trendiä.

Tahallisissa allejäänneissä menehtyi 48 henkilöä vuonna 2015. Vuosina 2005–2014 tahallisissa allejäänneissä menehtyneiden määrä on vaihdellut 32 ja 64 välillä ja keskimäärin tahallisia allejääntejä on tapahtunut 53,5 vuodessa. Tahallisten allejääntien määrän kehityksessä ei ole havaittavissa trendiä. Tahallisten allejääntien määrää ei ole saatu laskemaan myöskään EU-tasolla.

Allejääntien vähentäminen on haastavaa, mutta mahdollista. Ongelman kuvaaminen ja ymmärtäminen ovat ensimmäisiä askeleita ennaltaehkäisevässä allejääntien vähentämistyössä. Kun tunnetaan paikat, joissa on korkein riski allejäänneille, voidaan alkaa harkita sopivia keinoja allejääntien estämiseksi. Rata-alueiden aitaamisen lisäksi mahdollisia keinoja allejääntien vähentämiseksi ovat mm. maisemointi, valvontajärjestelmät, valistus ja riskihenkilöiden profilointi. Tunnistettuihin riskipaikkoihin toteutettavilla tarkoin valituilla toimenpiteillä on mahdollista pienentää tahallisten allejääntien määrää kustannustehokkaasti.

Edellinen juttu Seuraava juttu Palaa etusivulle Takaisin ylös