Rautatieonnettomuuksissa kuolleet ja vakavasti loukkaantuneet

12.09.2017

Rautatieonnettomuuksissa kuolleet ja vakavasti loukkaantuneet

Rautatieonnettomuuksissa kuoli 10 henkilöä vuonna 2016. Kuolleiden lukumäärä on korkein sitten vuoden 2010. Vuonna 2016 rautatieonnettomuuksissa kuolleista seitsemän menehtyi tasoristeysonnettomuuksissa ja kolme henkilö menehtyi jäätyään junan alle. Allejääntionnettomuuksissa menehtyneistä henkilöistä kaksi liikkui luvatta rautatiealueella. Kolmas allejääntionnettomuudessa menehtynyt henkilö horjahti laiturilta junan alle.

Vaikka rautatieonnettomuuksissa vuonna 2016 kuolleiden määrä oli viime vuosia suurempi, ei voida sanoa rautatieturvallisuuden heikentyneen vuosittaisen vaihtelun selittyessä lähinnä satunnaisvaihtelulla. Kymmenen kuoleman tapauksen ja kolmen vakavan loukkaantumisen myötä rautatieonnettomuuksissa tapahtui vuonna 2016 yhteensä 13 vakavaa henkilövahinkoa, mikä vastaa viiden edellisen vuoden keskiarvoa.

Vuosien 2007–2016 aikana rautatieonnettomuuksissa kuolleiden määrää henkilöryhmittäin tarkasteltaessa nähdään valtaosan rautatieonnettomuuksissa kuolleista henkilöistä olevan tasoristeysten käyttäjiä sekä allejäänneissä menehtyviä rautatiealueella luvattomasti liikkuvia henkilöitä. Laiturilta junan alle horjahtaneen henkilön kuolema luokitellaan henkilöryhmään muut. Rautateiden matkustajia ei ole menehtynyt rautatieonnettomuuksissa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Rautateiden työntekijä on kuollut rautatieonnettomuudessa viimeksi vuonna 2011.

Myös Euroopan tasolla rautatieonnettomuuksista aiheutuvista kuolemantapauksista valtaosa aiheutuu allejäänneissä ja tasoristeysonnettomuuksissa. Erotuksena Suomeen allejäänneissä menehtyneet muodostavat Euroopan tasolla suurimman kuolleiden ryhmän.

Rautatieonnettomuuksissa vuonna 2016 vakavasti loukkaantuneista kolmesta henkilöstä kaksi oli tasoristeysten käyttäjiä ja yksi rautateiden työntekijä. Rautateiden työntekijä loukkaantui vakavasti junan törmättyä ilman asianmukaista turvaamismenettelyä radalla työskennelleeseen henkilöön Uimaharjussa 3.2.2016.

Vuosina 2007–2016 rautatieonnettomuuksista aiheutuneista vakavista loukkaantumisista suurin osa aiheutuu tasoristeysten käyttäjille ja rautatiealueella luvattomasti liikkuville henkilöille. Matkustajien ja työntekijöiden osuus on vakavista loukkaantumisista suurempi kuin vastaavat osuudet kuolemantapauksista.

Kuten edellä nähdään selvästi suurimmat ihmishenkiin kohdistuvat riskit rautateillä muodostuvat tasoristeysonnettomuuksista ja luvattomasti rautatiealueella liikkuvien henkilöiden allejäänneistä. Tämä seikka toisinaan unohtuu useita ihmishenkiä maailmalla vaatineiden rautatieonnettomuuksien vallatessa median otsikot.  Tilastojen mukaan useiden ihmishenkien menetyksiin johtavat törmäykset ja suistumiset ovat kuitenkin hyvin harvinaisia ja niissä menehtyneet henkilöt muodostavat pienen vähemmistön kaikissa rautatieonnettomuuksissa kuolleista.

Allejääntien lisäksi vuosittain tapahtuu paljon allejäännin vaaratilanteita. Vaaratilanteita aiheutuu esimerkiksi radalla leikkivistä lapsista, selfieitä ottavista nuorista ja radan ylioikaisijoista.

Tahallisissa allejäänneissä kuoli 60 henkilöä vuonna 2016. Tahallisissa allejäänneissä menehtyneet muodostavat yli 80 % kaikista rautateiden kuolemantapauksista. Vuosina 2005–2016 tahallisissa allejäänneissä on kuollut keskimäärin 53 ihmistä vuosittain. Tahallisten allejääntien vuosittaisessa määrässä ei ole havaittavissa selvää trendiä.

[1][2]

Rautateillä tapahtuvat allejäännit ovat traumaattisia kokemuksia sekä uhrin omaisille että tapahtumaan osapuoliksi joutuville rautateiden ja pelastusalan ammattilaisille. Allejäänneistä aiheutuu myös merkittäviä viivästyksiä junaliikenteelle sekä kuluja rautatiealan toimijoille. Näistä syistä johtuen allejääntien vähentämisen tulee olla yksi prioriteeteista rautatieturvallisuuden kehittämisessä.

Rautateiden allejääntien, myös tahallisten, vähentäminen on mahdollista, joskaan ei helppoa. Keinoja allejääntien vähentämiseen on selvitetty muun muassa vuonna 2014 päättyneessä EU:n RESTRAIL-projektissa, jonka nettisivuilta (www.restrail.eu) löytyy erilaisia menetelmiä allejääntien vähentämiseen. Trafin vuonna 2016 Helsingissä isännöimässä GLXS-konferenssissa tarkasteltiin tasoristeysturvallisuuden lisäksi myös keinoja allejääntien vähentämiseksi. Konferenssissa esiteltiin muun muassa keinoja estää luvattomia radanylityksiä tasoristeysten läheisyydessä, ideoita raiteilla otettujen selfieiden vähentämiseen sekä Ruotsissa toteutettuja toimenpiteitä allejääntien vähentämiseksi. GLXS-konferenssin esityksiin voi tutustua osoitteessa www.trafi.fi/en/GLXS2016/presentations.

Turvallinen liikenne 2025 tutkimusohjelmassa on käynnissä tutkimus, jossa selvitetään mahdollisuuksia hyödyntää paikkatietoa allejääntien vähentämisessä. Tutkimuksessa yhdistetään allejäänteihin liittyviä tietoja allejääntipaikan ja sen ympäristön ominaispiirteisiin. Tutkimuksen tavoitteena on oppia uutta ympäristöistä, joissa allejääntejä tapahtuu. Nämä tiedot saattaisivat jatkossa auttaa kohdistamaan paikan ominaispiirteiden perusteella valittuja allejääntien vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä riskialtteimpiin paikkoihin. 

Allejäännit rautateillä on monialainen ongelma, jonka seuraukset koskettavat useita eri toimijoita ja viranomaisia. Allejääntien vähentämiseksi rautateiden ja terveydenhuollon viranomaisten, kuntien sekä rautateiden toimijoiden välinen yhteistyö onkin ensisijaisen tärkeää.

 

[1] Silla, Anne. Rautatieliikenteen allejäännit. Tilastointi ja analyysit. Trafin julkaisuja 9/2011.

[2] Kansalliset turvallisuusindikaattorit

Edellinen juttu Seuraava juttu Palaa etusivulle Takaisin ylös